Vanha koira sairastaa, häntä hellikäämme...

Tessun viimeisin lääkärireissu oli eilen. Tälläkertaa poistettiin hammaskiveä ja kolme huonokuntoista hammasta. Lisäksi kuonossa olevaan punertavaan laikkuun selvisi syy. Se tutkittiin nukutuksen aikana ja sieltä löytyi sikaripunkkeja. Kaikilla terveillä koirilla on näitä punkkeja..yyyh (ja ne on sikarin muotoisia, luin netistä hiukka tarkemmin asiasta :D ) Mutta nämä punkit lisääntyy silloin, kun immuunivaste pettää ja silloin punkit aiheuttavat tulehduksen. Tessun iho on tästä laikun kohdalta epätasainen ja pigmentoitunut, joten alkavaa kasvainmuodostusta ei kuulema voi sulkea pois ennen kun koepaloja on otettu. Seuraamme nyt siis katoaako tämä tulehdus itsestään kuukauden sisällä, jos ei, tutkitaan tarkemmin. On tämäkin...ennen poju oli terve kuin pukki, ei vaivan vaivaa ennen kahdentoistavuoden ikää, mutta nyt on toisin! Jokaisella rutiini-. tms tarkastuksella löytyy aina jotain uutta! Voi tämä on raastavaa! On niin vaikea tajuta ja hyväksyä, että rakas ystävä on jo vanha ja lähtee lähivuosina, kuukausina.. koskavaan?.. vihreämmille niityille. Jotenkin outoa kuvitella, että se ei enää olisikaan tässä, hupsuine keskusteluineen ( Tessu on kovin puhelias poju, ääni skaala on varsin laaja, kun Tessu ryhtyy juttusille kanssamme. on mörinää, örinää, urahtelua jos jonkinmoista. Tessu vastaa, kun kysytään :))
Mutta siis..nyt puolen vuoden sisään pitäisi poistaa kaksi hammasta lisää. Tessulla on hampaan kiinnityskudoksen tulehdus, jota ei voi kuulema parantaa. Sen aiheuttaa plakki ja se  johtaa ientulehdukseen ja sitten hampaan heilumiseen.. Tätä vaivaa voi vain hidastaa etenemästä..harjaamalla hampaita! Meneppäs sitten työntämään harja 13,5 vuotiaan koiran suuhun jonka hampaita ei ole ennen harjattu!? Varmaan antaa harjata joo... Täytyy siis tutkailla apteekista eri vaihtoehtoja. On jotain juomaveteen tai ruokaan sekoitettavaa ainetta, joka ehkäisee plakkia, tuossa aiemmin niitä jo apteekista katselin. Myös jotain tahnaa, joka vaan pyyhkäistään hampaisiin. Mutta näistäkin viisastuu, olen ostanut jo Emmalle hammasharjan... täytyy tunnustaa, että jo paripäivää sitten, enkä ole vielä ryhtynyt tositoimiin, mutta jospa tänään tutustuttaisiin harjaan jo :) Emma on kyllä niin kiltti tyttö, antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteet niin nätisti, että uskoisin harjauksen opettelunkin vielä olevan mahdollista.

Poju tuossa loikoilee ja voi jo paremmin. Eilen oli pää kovin pyörällä nukutuksen jäljiltä ja suu niin kipeä, että itkiessä meni raasulta koko ilta, vaikka toki annettiin koirien särkylääkettä, joka on muuten tosi hyvän makuista meidän koirien mielestä! Ne menee ihan namipaloista. Kiva, että on jokin lääke koirille, jota ei tarvitse tunkea väkisin suun perälle ja yrittää saada kurkusta alas!! Tai yrittää sekoittaa ruokaan ja kappas vaan pillerit puklautellaan kummallisesti pihalle suusta, vaikka ne käärisi minkalaiseen makkara pakettiin tahansa :D

Pappa ja talvi- ilta

Joulun viettoa meillä..

Jouduin tuossa eilen ryömimään sängyn alle löytääkseni jatkojohdon kannettavalle, että sain katottua koneella dvd:tä makkarissa. Sängyn alla on meidän papan lempipaikka. kun siellä saa olla rauhassa. Paikan merkitys korostui, kun emma tuli taloon. Sinne on tosi hyvä livahtaa piiloon, kun tytön leikit käy liian rajuiksi, vanhusta kun ei leikkiminen juurikaan enää kiinnosta. Kas vain löysin sängyn alta vähän aarteita, eli Emman leluja! Tessu oli kantanut sinne Emman narulelun, sekä kauan kadoksissa olleen kong- lelun! Liekkö pikku-ukko päättänyt rauhoittaa vähän leikkejä tällä tempauksella! :D Se ei itse tosiaan paljo piittaa enää leluista. Latasin ton Kong -lelun raksuilla ja annoin Tessulle. Nyt se makaa tuossa pedillä ja vahtii, jo tyhjää lelua. Tää lelu onkin ainut mielenkiintoinen vanhalle ja aina nälkäiselle! Sisään voi laittaa namipaloja ja kun sitä kierittelee namut lentelee lattialle. Ompahan jotain virikettä pikku- ukollekin vielä :D

Meillä oli tuossa ihan mukava joulun vietto keskenämme. Ei päästy sukulaisiin, kun auton pyyhkijät ei toimi, joten ois henkensä uhalla sitten saannut ajella, Joten vietettiin joulu sitten nelistään kotosalla. Tessulle joka jouluinen pakettien avaus on suuri tapahtuma. Tänä aattona, kun kannoin paketit olohuoneeseen Tessu nappasi ekan paketin jonka näki ja alkoi repiä. Se oli kyllä mun paketti ja lähti koiran suusta äkkiä! Hyvä, ettei menny anopin neulomat villasukat riekaleiksi :D Tessu suorastaan nauttii pakettien aukomisesta, paperit lentelee korkealle ilmaan touhukkaasti, sitä on mukava katsoa!:) Emma raasu sen sijaan ei uskalla repiä.. voi toinen on niin kiltti!..öö ainaki, sillon kun on meidän silmien alla! :D Emmaa pitää siis auttaa. Voi sitä suoranaista epätoivoista, hämmentynyttä ilmettä, kun kaveri repii täysillä ja itselläkin on paketti nenän edessä, muttei oikein tiedä mitä sille voisi tehdä! No huikeaa, tämähän oli jo Tessun 14. joulu, joten tuttua touhua!Tänä jouluna pukki toi koirille hirvennahkaluut ja pikkuiset kinkku paketit. Muita makupaloja ei paljon annettu, koska Tessu on kuitenkin tiukalla dieetillä ja muutenkin. Kummasti sitä kiinnittää huomion koiran hyvinvointiin, mutta itte mässyttää minkä ehtii, että on ihan ähkyssä??!! Vaikka tätä asiaa oon muuten miettinyt muutenkin. Koiran ravinnon laatu, liikunta yms. Ja sitten itse saattaa syödä vaikka kuin rasvasia ja epäterveellisiä juttuja...hmmm..?

lämmintä joulumieltä kaikkille karvakorvien ystäville!

Emman kohkaukset osa:1000

Tänään mulle sattui ihan tyhmä juttu. Äiti oli töissä ja iskän kanssa nukuttiin päivällä sängyssä, ku iskä on kuulema kipeenä. Mä meen tietenki äidin paikalle aina ku äiti on pois kotoa. On se kivempi paikka kuitenki ku oma peti. Useimmiten saan siinä ollakin ihan rauhassa. No mulla oli tosi makoisat unet menossa, ku ihan yht`äkkiä hävis sänky alta! Takamus pyörähti yllättäen reunan yli ja mä säikähdin ihan kamalasti! Hädissäni koitin tassuilla tarrata iskästä kiinni, mutta enhän mä kunnon otetta saannut  kun tämmöset hassut isot  käpälät..Iskä säikähti ja sain vahingossa aikaseks komeet naarmut kynsilläni sen käsivarteen! sitte säikähti Tessu, ku mä jysähdin melkein se niskaan. Tietenki sekin makasi just siinä kohtaa lattialla ja syöksyi äristen makkarin ovesta pihalle. Selvästi suutahti mulle, ihanku mä oisin tahallaan hypänny sen päälle!? Mä en oikein tajunnut mitä tapahtui ja säikähtäneenä pinkaisin pakoon itsekin, tessun perään. Olipahan meillä kaikilla herätys! Siis säikähdettiin kaikki ihan sikana!

Mä oon kuullut, että nämä ihmiset viettää pikkujouluja. Olen myös huomannut, että ne vetää keksiä joskus naamaansa tuossa kahvipöydässä, mutta miksi mun syömät keksit lasketaan niin tarkkaan? No päätin tässä eräs päivä ottaa vahingon takaisin! Kun iskä lähti ton pappakoiran kanssa pihalle, mä varastin pöydältä äidin ostaman pipari laatikon. Ihan hyvä olla näin iso! pää ulottuu sopivasti tuohon keittiön pöydän reunalle, hih.. Mulla oli ihan yksityiset pikkujoulut ja kerranki sain tarpeekseni keksiä!! 350g siinä oli, niin äiti sanoi, kun se päivitteli syömieni piparien määrää. Mutta ei se mitään. Mä sain vielä päälle piimääkin, se on mun herkkua! Koska nuo ihmiset on kuullu jostain, että se auttaa vatsan toimintaan. Ne epäili, että mun maha menee sekaisin niistä pipareista...no eipä ees mennyt! :D
 T: Emma

Emma VS lumihevonen (vai pitäiskö olla ulko-ovi :D)

Voi ku olis videokamera taas ollut tämänki tapauksen tallentamassa!
Katselin kun pikkulapsi rakensi lumihevosen äitinsä kanssa meidän kerrostalon pihalle. Tosi komea heppa tulikin. Emma- neiti luuli tätä lumi- otusta koiraksi, kun iltalenkillä ohi käveltiin. Tyttö hypähteli iloissaan kohti heppaa, kuten usein vastaan tulevia koiriakin. (ellei ole tyyppi josta ei tykätä) Vein sen sitten katsomaan ja nuuhkimaan ja ei se paljon sitten kiinnostanutkaan, kun lähelle päästiin, luntahan se vain olikin! No seuraavana aamuna lähdettiin varhain aamutarpeita tekemään. Asutaan ekakerroksessa, joten meidän ovelta näkee suoraan ulos ala-oven lasinläpi. Vain lyhyet rappuset, asunto ei ole ihan katutasossa. Meidän ovella pysähdyin tarkistamaan onko mulla avaimet taskussa ja pitelin siinä tietty hihnasta huonosti kiinni. Silloin Emma katsoi ulos ja valpastui.- Mikäs se siellä pihalla hämärässä seisoksii???! eikös se vaan oo koirakaveri!!! JIPIIIIII....!!! Ja hirmuinen ryntäys alas rappuja! Riemulaukalla suoraan pää- edellä päin ulko-oven lasia, PAM!!!  "Hieman"minä säikähdin! ja sanomattaki selvää varmaan, Emma satutti nuppinsa!Hetken oli pöllämystynyt ilme ja korvat luimussa. Hyvä ettei menny lasista läpi! Sentään n. 40 kg tulee sellasella vauhdilla lasia päin... Noh naapurit varmaan heräsi ainakin jysähdykseen, mukavasti noin klo 5 aamutuimaan! Säikähdyksen jälkeen alkoi kyllä naurattaa! :) Kyllä koiran muisti usein hyvä on mutta tällä kertaa se petti, näköjään :D heheh.. No nyt tyttö oppi ainakin kerralla sen, että rapuissa kuljetaan rauhallisesti!

Lumipeto Emman Seikkailut

lötkötys.. :D

Mä tossa just tulin koirapuistosta äidin kanssa. On ihan mahtavaa, kun lunta sataa ja puistokin oli nyt kaunis,luminen! Ei enää kuravelliä...vaikka kyllä mä siitä mutapainistakin tykkään! Varsinki jos joku komee kiva uros tulee painimaan mun kaveriks!:)  Äiti vaan sanoo, että menen inhottavan likaseksi, mutta mua ei haittaa! En oo mikään hienostelija, vaikka nätti neito oonkin! Mutta mä inhoon kastumista ja pesua, joten siksikin on kivaa tää lumi!
Me leikittiin äidin kanssa lumipallon heittelyleikkejä, se on kivaa ja mä osaan ottaa hienoja koppeja, en vaan tajua yhtä juttua!mihin ne pallot sitte hajoaa ja häviää?!!
Ei se tuo äiti jaksanu mun kanssa kauan riehua, alko valittaa että hiki tuloo ja väsyttää. siis tylsä!! Mutta sitte mä löysin oikeen sielun kumppanin!! <3 Puistoon tuli leikkikaveri ja sen nimi oli Osku ja se oli myös löytökoira! Kuulema sitä oli lyöty kun se oli pieni ja se oli myös arka kuten minäkin, mutta tultiin heti hyvin juttuun ja leikittiin pitkään hippasta! Se on mun lempi leikki!!

Kiva, että mulla on puistossa kavereita joiden kanssa leikkiä, kun ei tuo meijän pappa leiki mun kanssa. Se vaan aina komentaa mua, ku mä haluisin leikkiä..siis hieman tylsä tyyppi, mutta on se mulle silti tärkeä ja rakas. Lenkillä seuraan sen liikkeitä tosi tarkkaan ja pidän huolen ettei se mee liian kauas minusta! Onhan se jo vanhus, nii pitää jonku huolta pitää.

Oi mut nyt mua väsyttää..!!'*iiiiso haukous* Äiti tilasi mulle uuden pedin, jossa en alkuun suostunut makaamaan, koska se oikeesti kahisee tosi kammottavasti! Äidin mukaan se oli kallis ja erikoiskestävä ja pehmeä ja plaa plaa..mutta mä en oikein oo sen hienoutta tajunnu? Toi pappa siinä näkyy loikoilevan aina. Mutta ei se mitään, mulle kelpaa sänky tai sohva :D no mut hetkinen, nyt mä kellahdan kyllä siihen uuteen petiin, koska makkarin ovi on suljettu..(selvästi mun kiusaksi!) Oon meinaa niin poikki tuon lumikirmailun jälkeen, että nyt mä en jaksa kahinasta välittää...lumisia unia! T: EMMA

Tessu ja "Emman" uusi kammottavasti kahiseva peti :D

lumiset huomenet, täällä me taas!! :)

Enpä ole päässyt kirjoittelemaan aikoihin haukkujeni kuulumisia, kun vanha kone sanoi sopimuksen irti, eikä suostunut enää menemään päälle.No nyt on uusi kone ja kiva olla täällä taas! Meidän syksy on mennyt pääosin mukavasti:)

Ensin vähän Tessu-papan kuulumisia: Paappa on voinut hyvin..hyvin siis ikäänsä nähden! Hupaisaa tätä 13,5 vuotiasta veikkosta luultiin n. viikko sitten lenkillä pennuksi! Vastaan tuli nuori labbis omistajansa kanssa ja meidän paapa innostui pomppimaan ja ottipa jopa leikkiin kutsu asennonkin:)
Lääkärillä käytiin vajaa 2 viikkoa sitten ja saatiin tiukka dieetti käsky, joka on varsin ymmärrettävää! Paapa on lihonut kastroinnin jälkeen n. 5kg, mikä on keskikokoiselle koiravanhukselle ihan liikaa! Ymmärrettiin kyllä tämä toki jo ennen lääkärillä käyttöä ja aloitettiin ruoan vähentäminen jo ennen sitä ja painon putoaminen oli jo lähtenyt laskuun. Tämä mahdoton vanha ukko vonkuu, vinkuu ja kitisee sapuskaa lähes jatkuvasti! Leikkaus lisäsi ruokahalua kyllä mielettömästi..No nyt eläinlääkäri havaitsi selkärangassa normaalia vanhuuteen kuuluvaa rappeumaa jonka vuoksi lihakset selkärangan ympäriltä on jonkinlaisessa krampissa. Syödään tulehduskipulääke kuuria ja toivotaan, että painon pudotus myös auttaisi asiaan! Mikä on kuitenkin tässä erikoista, tämä eläinlääkärin havaitsema selkävaiva ei näy koirasta ulospäin mitenkään! Sohvalle hypitään samaan malliin ja lenkillä vauhti on entisellään!Itse ei meinaa tän teräs vaarin perässä pysyä!

Emma neito tuli juuri lenkiltä nenänpää lumessa :) Vihdoinki lunta tuli tännekin ja kurja pimeä syksy väistyi. Toivottavasti lumet ei sula enää!!! Emma on yrittänyt jo leikkiä lempileikkiään vähäisessä lumessa. Vielä ei vaan oikein lumi riitä tarpeeksi sukellusleikkiin :D Siis Emman lempihommaa on sukeltaa pää edellä hankeen ja loikata sieltä taas ylös, sukeltaa..ja loikata! :) Se on hauskan näköistä koira näyttää nauttivan:)
Parisen päivää sitten Emma järjesti hieman jännitystä ilta-lenkillä. Tyttö hoksasi jäniksen erään kerrostalon pihalla ja tempaisi itsensä irti sellaisella voimalla yllättäen, etten voinut kun jäädä säikähtäneenä tuijottamaan sen perään! Pari sekunttia niin tämä riiviö oli kadonnut näkyvistäni vilahtaen jonnekin talon nurkantaakse. Ja sitten mentiin, juoksin huutaen perään, pieni epätoivo sisälläni velloen. Vauhti näytti siltä, että neiti olisi hyvin nopeasti, hyvin kaukana! Kauhulla ajattelin vielä sen jäävän auton alle kohtuullisen vilkkaalla kerrostalo-alueella. Pienen etsinnän jälkeen tämä jänis-koira löytyi kuitenkin pyörimässä ympyrää kuono maassa erään talon pihasta. Pupu oli ehtinyt piiloon ja tyttö eksynyt jäljiltä! Huh helpotusta! Hetki vielä meni, että sain hajujen lumoissa pyörivän pöllöpään kiinni. Siinä ei paljon äidin huutelu auttanut, kun hajut vei koiraa! No onneksi mitään ei sattunut ja selvisin säikähdyksellä. Lupaan itselleni ja alueen asukkaille pitää illalla silmät auki ja lujan, lujan otteen hihnasta, koska pupuja näkee täällä melko usein. Emmalla vaan on härän voimat, kun sille päälle sattuu.. Eihän Emma vaaraksi ihmisille ole, mutta noin iso roteva koira irrallaan saattaa säikäyttääkin..huih..

kuvia mun rakkaista..

 Pentumaisen veikeä Emmu :)

partsilla päivää paistattelemassa

Nti sohvanvaltaaja

Vahhuksen ilta piteni ja valkeni...

Täällä taas tauon jälkeen.Ollut työkiireitä, väsymystä jne..kirjoittelu jäi. Vietimme tässä syntymäpäiviäkin koiruuksien kanssa. Kaikki me kolme olemme kesäkuun lapsia. Emma 3v, Tessu 13v ja minä 31v. Kunnon kolmosjuhlat siis! Erityisesti Tessun syntymäpäiviä juhlittiinkin suunnattomalla ilolla, sillä ihanat eläinlääkärit antoivat pojan elämälle jatko-aikaa ja paremman voinnin noin viikko ennen synttäreitä!:)

Papan vointi huononi yllättäen. Kakkaaminen ei enää onnistunut ollenkaan. Oltiin huolesta sydämet sykkyrällä ja luulin jo varanneeni eläinlääkäri-ajan viimeiselle raskaalle matkalle.Yksi ilta ja yö menikin murehtiessa ja itkiessä ja aamulla wc:n peilistä takaisin katsoi ilmiselvä klonkku (Taru sormusten herrasta-otus, jos joku ei tiedä.) Kiva sitten lähteä töihin synkissä mietteissä ja silmät turvonneina..huh. Samana päivänä isäntä vei meidän Emma neidin rokotukselle ja sieltä saimme valoa synkkään hetkeen. Mieheni oli puhunut eläinlääkärillä myös Tessun tilanteesta ja eläinlääkärin mukaan jotain voisi hyvinkin olla yhä tehtävissä! Selvisi, että pojun tyräpussukassa oli mandariinin kokoinen kivikova ulostemassapallo, joka esti normaalin kakkaamisen! Se saatiin sitten rauhoituksessa poistettua. (luojan kiitos!!)
Nyt pappa voi mainiosti! tosin antibioottikuuri yhä jatkuu ja tilannetta seurataan toki. Mutta voi mikä onni olikaan nähdä Tessu taas pirteänä, iloisena ja häntä heiluen! Poju on sen verran nuorekas ja reipas ikäisekseen, että suru olisi erityisen raskas kantaa, jos tämän peppu ongelman takia matka päättyisi! Miten paljon koira voi ihmiselle merkitäkään? Paljon, sen tiedän nyt. Tessu on ollut luonamme 13 pitkää vuotta ja tuntuu kuin se olisi ollut aina. Kuinka voi kuvitella perhettä ilman sen haukahteluja, temppuiluja, hassutuksia ja murinoita..??toivon niin vielä muutamaa vuotta hyvävointista yhteistä aikaa!

Temppukoulu osa 1: tämän minä jo osaan!

Ajattelin nyt lopultakin alkaa kirjoittelemaan tempuista joita olen koirilleni opettanut, kuten aiemmin jo uhkailin! :) Ne perinteiset istu, maahan, tassu, jätän väliin. Ne kun on helppo opettaa, eikä varmaan helposti löydä  koiraa joka näitä ei hoksaisi nopeasti..ei nämäkään mitään atominhalkomisia tosin ole, mutta asiaan!

Hihnan tuominen:  Tämä oli muistaakseni eka erillaisempi juttu jonka Tessulle opetin sen ollessa parivuotias. Temppu kannattaa opettaa ulos lähtiessä, jotta koiralla olisi motivaatio tuoda hihna! Aluksi tarjosin hihnaa Tessun suuhun toistaen sanaa "hihna". Meni oma aikansa ennekuin suu aukesi ja senkin jälkeen hihna kolahti heti lattialle sen miljoona kertaa (Tessulla on flexi, jonka ojensin sille kahva edellä) Kärsivällisyyttähän näissä tietysti tarvitaan ja voin sanoa, että välillä kävi hermoille ja olin jo lopettaa kesken, mutta sitkeys palkitaan! Toistin siis tätä kunnes Tessu nosti itse hihnan lattialta suuhunsa. Tämän jälkeen siirryin kauemmas (ovelle) ja sanoin "tuo tänne!" Opetteluun meni 3 päivää. ennen jokaista ulkoilua tätä toisteltiin. Sitten vuolaat innostuneet kehut kun hihna lopulta pudotettiin jalkoihini ja hihnan kiinnittäminen kaulaan riitti palkinnoksi vallanmainiosti! Myöhemmin Tessu oppi ymmärtämään kysymyksen "missä hihna?" Asiaa edes auttoi varmaankin aiemmin leikkimämme keksien piilotusleikki? Aina Tessun etsiessä keksiä sanottiin "missä?" joten Tessu yhdisti sanan etsimiseen. Tessun hihnaa ei säilytetä siististi missään naulakossa, vaan se on aina jossain mihin hajamielisenä satun sen laskemaan, joten en oikeasti aina tiedä itsekään missä se on! Tessu on onneksi tarmokas auttamaan! Joskus etsitään oudoistakin paikoista esim. vessan pönttöön poju kurkisti kerran :D

Tavaran vieminen ihmiseltä toiselle:  Tämän opettelu otti myös oman aikansa, mutta on varsin kätevää joskus! :) Kyllä siinä aluksi revittiin matkalla useat lehdet, mutta siksipä onkin hyvä käyttää harjoitteluun jotain ei niin tärkeää. Tessu ottaa tavaran suuhun riippumatta varsinaisesta käskystä, kunhan vaan äänensävy on innokas ja samalla tarjoan koiran suuhun esinettä. Sitten sanon "vie iskälle!" Aluksi tarvittiin sitä, että mieheni kutsui koiraa toisesta huoneesta ja minä lähdin houkuttelemaan poikaa mukaani. Toistin innokkaasti sanaa "vie iskälle" samalla, kun kuljin mieheni suuntaan. Koira kyllä seuraa innostunutta ihmistä ilolla! Äänensävyt ja eleethän on koirille itse sanoja tärkeämpiä. Tessu kyllä on oppinut kuka on iskä, joten tietää siitäkin mennä oikeaan paikkaan. Nykyään pojalle voi huoletta antaa vaikkapa kirjeen suuhun ja se löytää perille..noh ehkä hieman märkänä, mutta kuitenkin! :)